Ikuinen unesi

Suljit silmäsi viimeisen kerran ja vaikkei sinua enää väsyttäisikään, et voi niitä koskaan enää avata.. Et tunne enää kipua, et masennusta, et ahdistusta tai surua - siirsit sen meille, läheisillesi. Mutta me emme luovuta, sinä survoit tien, näytit mistä olisi helppo oikaista, mutta me yritämme kiertää sen reitin. Se joka sille astuu, autetaan sieltä nyt paremmin pois, vaikka mikään ei enää auta tarpeeksi, jos ihminen on kerran poikennut.

Ikuinen unesi tuntuu uskomattomalta, mutta levollisuutesi taikoo meidän sisimpiimme rauhaa. Kun sinun näki nukkuvan, näki ettei sinulla ollut enää hätää, ymmärsi, että ei saa antaa surun viedä, sinulla on nyt kaikki hyvin. Me tahdoimme auttaa, minä olisin auttanut, jos olisin tiennyt. Me emme unohda puhumista, kuten sinä. Sinä uhkailit, me puhumme. Sinä toistit, me parantelemme.

Mutta ei sinua voi syyttää sen tien raivaajaksi, sillä tämä kulkee suvussamme, sinäkin pääsit valmista reittiä pitkin. Suvustamme on niin moni jo sitä pitkin kulkenut, että luulisi olevan enää vain muutaman jäljellä, ja niin onkin.. Mutta toivon, että sinä olit viimeinen meistä, joka talloi sieltä.

Ikuinen unesi olkoon rauhaisa, vaikka välillä heräätkin taas henkiin - muistoissamme, ravaat niissä melkein päivittäin, mutta toivottavasti et väsy siitä liikaa tai kulu puhki. Et saa jättää meitä enää pahemmin..

Levätkää rauhassa

WTC -uhrit
Levätkää rauhassa, teidän pelkonne on onneksi ohi

Karoliina kesti
Mitä sitten tapahtuikin silloin, ollaan nyt tässä, onnea ja menestystä uudelle matkallesi!

AF 447 -uhrit
Rauha myös teille, vaikka se mitä tapahtui, ei olekkaan meidän tiedossamme, annamme teidän unohtaa

Ukkini
Askel askeleelta kohti parempaa, mutta pidä meistä huolta, lepää rauhassa


Ja tiedän, ettei ukkini ja 447'n aika ole nyt, mutta ainahan niistä voi sanoa, oli päivämäärä mikä tahansa..

Hänen muistolleen

Tein runon ukilleni, kun kuolemasta oli kulunut 8kk, eli tästä on jo ainakin vuosi aikaa.. Olin 14v., en ollut ehtinyt täyttää vielä 15, sillä olen syntynyt loppuvuodesta..

Poissa on,

hän mukana lähti yötuulen

Uuteen aamuun hän

silmillään katsonut enää ei

Kun yksin mietin,

missä hän kulkee nyt

Tiedän,

on hän vierelläin tässä

Hän ei mua hylkää,

ei jätä, eikä petä

Hän kulkee kanssani käsikädessä,

näin hänet tai en

Se mitä tapahtui,

se miten olisimme voineet estää

Sitä ei voi kestää,

kuinka tunnen sydämessäni

tuskasi tuon

Itku on surkeaa ja

suru suurta

Se ei lopu koskaan,

mutta on pakko jaksaa

Olet ollut luotamme pois

jo 8 kuukautta,

silti tuska,

se ei ole vieläkään hellittänyt

Äänesi väreilee ohikiitävinä hetkinä

korvissani

Muistan hetken, kun viimeisen

kerran tapasimme

Olit vahva, olit rohkea

Enkä minä edes tiennyt ongelmistasi

Jos ajan voisi pysäyttää ja

kelata taaksepäin

Muuttaisin tekosi,

muuttaisin ajatukseni

Osaan syyttää tästä

itseäni

Se kaikki pelottaa,

en uskalla kai ajatella enää mitään,

sillä liian monet on

todeksi muuttuneet

En valinnut sinua siihen,

mutta sinulle se lankesi

En halunnut sitä oikeasti,

mutta silti niin tapahtui

Poissa maailmasta

Tuli sulle päivä viimeinen,
sitä ymmärtänyt en
Kohdattu ei silloin ollenkaan
Jos oisin tiennyt,
jos oisin voinut estää,
seisoisit mun vieressä tässä


Puhaltelin kynttilöitä elämäsi verran
Viimeinen liekki haihtui ilmaan
ja mukaan lähdit sinäkin


Poissa maailmastani oot,
rakkaus ei kuole,
se kantaa muistot sydämessäin
Ikävöin tuoksuasi
ja kaikkea muutakin sinussa
Poissa maailmastani oot,
se väärältä tuntuu


Tähtiin lensit
Yksi armon päivä
Et voinut kokea kaikkea mitä halusit
Siitä syyttää voin vain luojaa,
joka ei maalannut sulle enempää päiviä


Ikäväni jää, se tuskan nostaa pintaan
Tunnen yksinäisyyden
Tunnen, että valoni vietiin pois
Tä sähkökatkos ei lopu koskaan
Ei ennen kuin saavun luokses sun
ja unohdun,
taiteilijan laskuista


Olen kirjoittanut tämän joskus 11-13 -vuotiaana, että olkoon sitten nolo tai paska, mutta en välitä! Omasta mielestäni tässä on hyviä kohtia ja se on kirjoitettu ennen kuin tajusin miltä menetys oikeasti tuntuu! Tämä iski hyvin silloin, kun ukkini kuoli..

Tiedän etten saa vastausta, mutta ääliönä kysyn kumminkin, mitä mieltä olette?

Miltä menetys tuntuu?

Sä lähdit niin äkkiä

Miksi päätit niin

Kysymyksiä teen,

ja sellaisiksi ne jäävätkin

En tästä toivu kai koskaan

Suru repii sinua palasiksi, etkä mahda sille mitään. Kipu on sietämätön. Tuska on suunnaton. Järki ei riitä ymmärtämään miksi toinen lähti pysyvästi pois. Et voi olla hetkeäkään ajattelematta suruasi ja muistot piinaavat sinua kuin joku kelaisi niitä edessäsi videonauhalta, eikä antaisi sinun kääntää katsettasi niistä pois.

Miksi nyt, miksei myöhemmin. Herra yksin tietää sen.

Niin, miksei myöhemmin? Miksi juuri nyt? Miksi? Voisitpa kertoa minulle miksi, vaikka vastauksesi sattuisikin..

Jokainen yö ilman sua on tuskaa muutenkin,

joten miksi lähtös kestäisin

Luulin joskus, että tiedän miten kauhea tunne se sitten on, kun joskus joku läheinen kuolee.. En tosiaankaan tiennyt, sitä ei oikeasti pysty kokematon kuvittelemaan tai ymmärtämään. Se tunne on aivan omaa luokkaansa. Sitä ei ole mahdollista kuvitella. Kokemattoman on helppo lässyttää, että ajan kanssa helpottaa, mutta kun tämä sen saa itse kokea, voikin ymmärtää, ettei tuo ole joka tapauksessa totta..! Ja aika jota tarvitaan ei ole muutama kuukausi, se on monta vuotta, monen monta vuotta. Suru jyrää ensimmäistä vuotta menemään, eikä se lopu sen kuluttuakkaan, tuskin on edes paljoa helpannut. Kyse on kumminkin aina siitä, kenet sinä menetit ja miten läheinen henkilö sinulle oli! Mitä läheisempi, sitä enemmän tarvitse aikaa. Sitä vaikeampi sinun on toipua..

(Hei) kaipaamaan sua jäin, mä jäin

(Hei) kaipaamaan sua jäin, oisit ollut selvinpäin

Kerro sinä miltä menetys tuntuu, vaikka et sinä osaakkaan, sillä en osaa minäkään, kukaan ei osaa. Ei menetyksen tunnetta pysty kertomaan. Kuten olen kirjoittanut, "Ikävää ei voi käsittää, tunnetta ei voi kuvittaa". Vaikka taitelijathan luulevat osaavansa kuvittaa tunteen, ei kukaan pysty silti tuntemaan mitään samalla tavalla kuin he itse..

Tämä jäi lyhyeksi, sillä olen väsynyt.. Mutta kaikki kursivoidut tekstit on vanhasta vihostani ja olen kirjoittanut ne 11-14 -vuotiaana, että sillä mielellä sitten.. Ainoa mikä ei ole minun käsialaani, on tuo "Miksi nyt, miksei myöhemmin. Herra yksin tietää sen.", sitä hoettiin ukkini hautajaisissa, se on siksi tässä..

Olette vitun tylsiä

Sori nyt vaan, mutta olettepahan vaan.. :> Henkihieverissä kirjoittelen tänne saamarin pitkät raamatut ties mistä, eikä kukaan vaivaudu sanomaan yhtään mitään, saakelin tuppisuut..! Nojoo, saatan kirjoittaa liian pitkästi ja päin persettä ja tylsästi ettei ketään kiinnosta, mutta vituttaa silti.. Kommentoikaa sitten, vaikka että "turpa kiinni ja vedä käteen paskanjauhaja".. Mielummin sellainenkin, kun ei mitään saatana.. Alkaa tässä tuntea itsensä jo ihan vitun pälliksi, kun kirjoittaa paljon ja kävijöitäkin olisi nyt puolta sataa, eikä yksinkään mulkvisti ole sanonut mitään.. Ehkä ei sitten kiinnosta.. Vitut ärsyttää vaan :'D
Kyllähän mä tän asian kanssa elää pystyn, mut huomautin vaa - enkä mä mitää hemmetinmoista julkisuutta haluaiskaa, ois ny ees yks tyyppi ku jotai sanois ;P

Kuulosti lapselliselta, mutta en kyllä aikuinen olekkaan, ja ei tartte tätä mun sepustusta nyt niiiin tosissaan ottaa.. ;DD

Nuoret äidit

Mietin hyvän aikaa pistänkö tämän postauksen tähän blogiin vai toiseen, mutta laitoin nyt kumminkin tänne..

Mitä sinulle tulee mieleen sanoista nuori äiti tai teiniäiti?? Kenties läjä vastuutonta porukkaa, jotka paneskelevat ensimmäisen vastaantulijan kanssa, kännäävät, vetävät aineita, polttavat, jättävät lapsensa heitteille, ovat jonkin sortin mielenvikaisia, eivät pärjää elämässään saati lapsensa kanssa mitenkään vaikka miten ponnistelisivat, ovat maailmaan surkeimpia äitejä ja vain he tekevät virheitä? Ajatteletko esimerkiksi noin? Tunnetko/tiedätkö henkilön joka käyttäytyy/tyi nuorena äitinä noin? Ensinäkin, vaikka joku toinen tekisi virheen, se ei tarkoita sitä, että kaikki tekisivät sen saman! Ihmisiä on erillaisia, on niitä vastuuttomia ja vastuullisia, vitun pimeitä ääliöitä ja normityyppejä - ja kaikenlaisia muitakin..

Yleistys on yksi maailman vittumaisimmista asioista.. Haukutaan ja solvataan esim. nuoret äidit, ennen kuin ollaan heihin tutustuttu.. Vaikka tuntisitkin 100000 nuorta äitiä,  jotka käyttäytyisivät kaikki päin vittua, niin ei se silti tarkoita, että KAIKKI olisivat sellaisia.. Ymmärtäkää ihmiset, ymmärtäkää!

Olen seuraillut jo monien kuukausien ajan Tiuskin (http://tiuskiii.blogspot.com) blogia ja hän on kyllä saanut kärsiä valtavasti ihmisten ylireagoinnista.. Onhan tottakai asioita joita hän voisi tehdä toisin, mutta hän elää omalla tavallaan ja kasvattaa myös Amandan omalla tavallaan. On kyseessä hänen elämänsä, ei meidän! Voimme toki antaa neuvoja, mutta mitä järkeä on päivästä toiseen jeesustella ja toiselta koko ajan, että "opiskeles nyt tyttö kiintymyssuhteesta, se on valtavan tärkeää"! Vitut, että välillä kiehuu, kun luen joitain juttuja, kun jotkut haluavat päästä väkisin pätemään ja sönköttämään kaikkea ihan vitun turhaa paskaa.. Ja kaikkein naurettavinta on haukkua Tiuskia tai vauvaa.. On totta kai myös väärin, jos hän haukkuu meikäläisiä, mutta yleensä se on ihan oma vikamme, eli sitä saa mitä tilaa.. On myös ihmisiä, joista on hauskaa ärsyttää Tiuski äärirajoille, mutta kuvitelkaas nyt omalle kohdalle.. Haluaisitteko sellaisen paskavyöryn niskaanne? Jokaisella on vapaus pitää omaa blogia ja sille ei voi mitään, jos jotkut kyrpäperseet väkisin lukevat sitä ja ruikuttavat joka ikisestä asiasta ja kuinka väärin on taas kerran toimittu.. Miettikääs vähän..

Samaten olen lukenut Viivi-Elisan (http://thechildwithherownchild.blogspot.com/) blogia myös jo pitkään, ja häntä on kehuttu kypsäksi nuoreksi äidiksi ja plaaplaa.. Sitten yllättäin, kun pipo oli huomaamatta tippunut pois yhdessä ulkona otetussa kuvassa, niin tyypit kilahtaa niin perkeleesti, että "missä helvetissä se pipo on saatanan ilmoitan lastensuojeluun".. Vaikka Viivi kirjoittaakin blogia ja on äiti, niin on hänkin vittu ihminen siinä missä me muutkin, virheitä tapahtuu.. Ja tuo ei edes mikään virhe ollut..

Kaikkein raivostuttavinta näiden kahden tytön vertaamisessa on se, että asiat mitkä mielletään Tiuskin tehneen väärin, onkin oikein Viivin tekemänä.. Mitä vittua? Kuten, vaikka se, että Tiuski pyytää välillä apua, vaikka nyt äidiltään, niin kaikki alkavat säheltämään, "nytkö se alkaa, etkö jaksa hoitaa, olet paska äiti, tiedätkö edes missä vauvasi nyt on, olet julma ja jätät kersasi heitteille, saamarin huora, haluat vain ryyppäämään" tms.. Ja sitten, kun Viivi teki saman niin "hienoa, on hyvä kun tunnet rajasi! Äidin pitää saada levätäkkin ja kaikki läheisten apu on hyvä ottaa vastaan, sinun ei tarvitse selviytyä yksin!<33<3" Kröhöm.. Miksi en ymmärrä? Enkä väitä, että Viiviä kohdeltaisiin yhtään sen paremmin kuin Tiuskiakaan, mutta joissakin asioissa kyllä Viiviä puolustetaan jostakin ja samasta asiasta Tiuski haukutaan lyttyyn..

Ei ollut tarkoitus ottaa noin vahvasti ketään ihmistä "silmätikuksi", mutta nämä kaksi tyttöä ovat oivia esimerkkejä ja minun mielestäni HYVIÄ ÄITEJÄ, siinä missä muutkin!

Jotenkin loppui nyt virta enkä jaksa kirjoittaa enempää aiheesta, kiitos jälleen..! :)

Mahdollisuus kysyä

Tein formspringin (ehkä turhaan, mutta kumminkin) sitä varten, että joidenkin mielestä sitä kautta on helpompi kysellä asioita, eikä sieltä kysyminen tunnu ehkä yhtä "viralliselta"..

Toistaiseksi siis vastailen Formspring -robotin kysymyksiin, mutta jos teille tulee mitään mieleen (vaikka tyhmääkin tai asiaan kuulumatonta), niin kysykää - kyllä minä vastaan.. Ja aion vastata kaikkeen, sillä itseäni raivostuttaa ihmiset, jotka valitsevat vastattaviksi vain ne kysymykset, jotka itseä miellyttävät - näin ei ole siis minun kohdallani. Jos kysymykset menevät todella asiattomiksi, niin voihan niihin silti jotakin vastata, eikö?

http://formspring.me/without1