Poissa on,
hän mukana lähti yötuulen
Uuteen aamuun hän
silmillään katsonut enää ei
Kun yksin mietin,
missä hän kulkee nyt
Tiedän,
on hän vierelläin tässä
Hän ei mua hylkää,
ei jätä, eikä petä
Hän kulkee kanssani käsikädessä,
näin hänet tai en
Se mitä tapahtui,
se miten olisimme voineet estää
Sitä ei voi kestää,
kuinka tunnen sydämessäni
tuskasi tuon
Itku on surkeaa ja
suru suurta
Se ei lopu koskaan,
mutta on pakko jaksaa
Olet ollut luotamme pois
jo 8 kuukautta,
silti tuska,
se ei ole vieläkään hellittänyt
Äänesi väreilee ohikiitävinä hetkinä
korvissani
Muistan hetken, kun viimeisen
kerran tapasimme
Olit vahva, olit rohkea
Enkä minä edes tiennyt ongelmistasi
Jos ajan voisi pysäyttää ja
kelata taaksepäin
Muuttaisin tekosi,
muuttaisin ajatukseni
Osaan syyttää tästä
itseäni
Se kaikki pelottaa,
en uskalla kai ajatella enää mitään,
sillä liian monet on
todeksi muuttuneet
En valinnut sinua siihen,
mutta sinulle se lankesi
En halunnut sitä oikeasti,
mutta silti niin tapahtui
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti