Sä lähdit niin äkkiä
Miksi päätit niin
Kysymyksiä teen,
ja sellaisiksi ne jäävätkin
En tästä toivu kai koskaan
Miksi nyt, miksei myöhemmin. Herra yksin tietää sen.
Niin, miksei myöhemmin? Miksi juuri nyt? Miksi? Voisitpa kertoa minulle miksi, vaikka vastauksesi sattuisikin..
Jokainen yö ilman sua on tuskaa muutenkin,
joten miksi lähtös kestäisin
Luulin joskus, että tiedän miten kauhea tunne se sitten on, kun joskus joku läheinen kuolee.. En tosiaankaan tiennyt, sitä ei oikeasti pysty kokematon kuvittelemaan tai ymmärtämään. Se tunne on aivan omaa luokkaansa. Sitä ei ole mahdollista kuvitella. Kokemattoman on helppo lässyttää, että ajan kanssa helpottaa, mutta kun tämä sen saa itse kokea, voikin ymmärtää, ettei tuo ole joka tapauksessa totta..! Ja aika jota tarvitaan ei ole muutama kuukausi, se on monta vuotta, monen monta vuotta. Suru jyrää ensimmäistä vuotta menemään, eikä se lopu sen kuluttuakkaan, tuskin on edes paljoa helpannut. Kyse on kumminkin aina siitä, kenet sinä menetit ja miten läheinen henkilö sinulle oli! Mitä läheisempi, sitä enemmän tarvitse aikaa. Sitä vaikeampi sinun on toipua..
(Hei) kaipaamaan sua jäin, mä jäin
(Hei) kaipaamaan sua jäin, oisit ollut selvinpäin
Kerro sinä miltä menetys tuntuu, vaikka et sinä osaakkaan, sillä en osaa minäkään, kukaan ei osaa. Ei menetyksen tunnetta pysty kertomaan. Kuten olen kirjoittanut, "Ikävää ei voi käsittää, tunnetta ei voi kuvittaa". Vaikka taitelijathan luulevat osaavansa kuvittaa tunteen, ei kukaan pysty silti tuntemaan mitään samalla tavalla kuin he itse..
Tämä jäi lyhyeksi, sillä olen väsynyt.. Mutta kaikki kursivoidut tekstit on vanhasta vihostani ja olen kirjoittanut ne 11-14 -vuotiaana, että sillä mielellä sitten.. Ainoa mikä ei ole minun käsialaani, on tuo "Miksi nyt, miksei myöhemmin. Herra yksin tietää sen.", sitä hoettiin ukkini hautajaisissa, se on siksi tässä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti