Tuli sulle päivä viimeinen,
sitä ymmärtänyt en
Kohdattu ei silloin ollenkaan
Jos oisin tiennyt,
jos oisin voinut estää,
seisoisit mun vieressä tässä
Puhaltelin kynttilöitä elämäsi verran
Viimeinen liekki haihtui ilmaan
ja mukaan lähdit sinäkin
Poissa maailmastani oot,
rakkaus ei kuole,
se kantaa muistot sydämessäin
Ikävöin tuoksuasi
ja kaikkea muutakin sinussa
Poissa maailmastani oot,
se väärältä tuntuu
Tähtiin lensit
Yksi armon päivä
Et voinut kokea kaikkea mitä halusit
Siitä syyttää voin vain luojaa,
joka ei maalannut sulle enempää päiviä
Ikäväni jää, se tuskan nostaa pintaan
Tunnen yksinäisyyden
Tunnen, että valoni vietiin pois
Tä sähkökatkos ei lopu koskaan
Ei ennen kuin saavun luokses sun
ja unohdun,
taiteilijan laskuista
Olen kirjoittanut tämän joskus 11-13 -vuotiaana, että olkoon sitten nolo tai paska, mutta en välitä! Omasta mielestäni tässä on hyviä kohtia ja se on kirjoitettu ennen kuin tajusin miltä menetys oikeasti tuntuu! Tämä iski hyvin silloin, kun ukkini kuoli..
Tiedän etten saa vastausta, mutta ääliönä kysyn kumminkin, mitä mieltä olette?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti